Nuorena opiskelijana ja samaan aikaan töitä tekevänä monipaikkainen elämä on tullut tutuksi. Testattua on tullut perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito, työterveys, yksityinen palveluntuottaja sekä opiskeluterveydenhuolto. Sekä se, miten nämä eivät pelitä yhteen. Hajanaisia Omakantamerkintöjä kyllä löytyy, mutta hoitoketjut ovat katkenneet. Terveyteen liittyviä tärkeitä tietoja jää matkan varrelle. Tämä heikentää potilasturvallisuutta ja oikea-aikaista hoitoa. Palvelujen ja tietojärjestelmien pitää keskustella keskenään. Papereiden siirtäminen kirjekuoressa ei ole tätä päivää.
Digitalisaatio ja teknologian kehitys tuovat apua ja uusia mahdollisuuksia. Etäyhteyksien käyttö terveyspalveluissa voi olla monen ihmisen kohdalla toimiva, hyvä ja nopea ratkaisu. Etäyhteyksillä ja elektroniikalla ei kuitenkaan korvata kaikkia terveyspalveluja. Kaikilla ihmisillä ei ole välttämättä kykyä tai tarvittavaa digitaalista laitetta. Eikä digi kaikkien asioiden hoitoon sovi. Jalkaa ei voi kipsata kotisohvalla. Aitoa kohtaamista ja kuuntelemisen taitoa tarvitaan edelleenkin. Asuipa ihminen kaupungin ytimessä tai harvaan asutulla seudulla, niin hoivaa, huolenpitoa ja turvaa tulee saada läheltä ja oikea-aikaisesti.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä pelastuspalvelujen uudistus on historiallinen. Se on tarpeen, että selviämme tulevaisuudenkin palveluista. Asiat on järjestettävä uudella tavalla. Entistä luovemmin ja fiksummin sekä digitaalisuutta hyväksikäyttäen. Hyödynnetään hyviä toimintatapoja, jotka ovat jo olemassa sekä täällä Pohjois-Pohjanmaalla että naapurimaakunnissa. Fiksut mallit eivät kopioinnista haalistu.
Tehdään yhden luukun periaatteesta totisinta totta. Yhdellä yhteydenotolla hoitoon – digipalveluita apuna käyttäen.
Hanna Markkanen, aluevaaliehdokas (kesk.)
Kempele
Kirjoitus julkaistu alunperin täällä.