Minulla oli eilen ilo olla mukana keskustelemassa ja ennen kaikkea etsimässä ja esittämässä ratkaisuja siihen, miten ratkaisemme mielenterveyskriisin. Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi ja Mielenterveyspooli järjestivät aluevaalipaneelin aiheesta, josta todellakin pitää olla huolissaan.
Keskustan sanoman tiivistin, että palvelut tulee saada läheltä, sujuvasti ja yhdellä yhteydenotolla. Mutta mitä se lähipalvelu oikein tarkoittaa? Jollekin se on kotikunnan terveyskeskus, toiselle koulu- tai opiskeluterveydenhuolto, eräälle taas vaikkapa nuorten talo tai perhekeskus. Joku haluaa palvelun puhelun tai videoyhteyden kautta. Se, että palvelun saa läheltä, on myös tärkeää ennaltaehkäisevää hoitoa.
Ajattelen niin, että olipa murtunut mieli tai jalka, niin hoitoon pitää päästä. Ennaltaehkäisy sekä matalan kynnyksen palvelut ovat avainasemassa. Tähän liittyen nostin esiin mm. mielenterveystaitojen vahvistamisen. Mitä tehdä silloin, jos kaveri saa paniikkikohtauksen tai ilmaisee itsetuhoisia ajatuksia? Mistä apua saa, mihin pitää olla yhteydessä? Joskus toisen asioihin puuttuminen voi olla nimittäin suurin välittämisen teko.
Mielen hyvinvointiin liittyy valtavan monta tekijää. Minusta meidän pitää tavoitella yhteiskuntaa ja maailmaa, jossa toivo on aina vahvempi kuin pelko.
Paneelin pääset tsekkaamaan kokonaisuudessaan täältä: https://www.youtube.com/watch?v=dj18L2i4Zws