Ylisukupolvinen ajattelu ja toiminta ovat olleet kautta aikain keskustalaisuuden syvintä ydintä.
Ajatus siitä, että tila jätetään aina paremmassa kunnossa sukupolvelta toiselle ja luonnon kanssa ollaan yhtä, ovat olleet kantavia ajatuksia. Keskustan inhimillisyyttä ja yhteisöllisyyttä korostaneet arvot ovat olleen kuluttavan materialismin vastavoima.
Keskustan vihreys lähti alun alkujaan liikkeelle Keskustanuorista. Vihreän aallon nuorissa 1970- ja 1980-luvuilla eli vahva ympäristöajattelu.
Luonnon tuhoutumisen syynä nähtiin kulutushysteria sekä tuotantoajattelu. Ympäristönsuojelullisten näkökohtien huomioimista kaikessa ympäristöön vaikuttavassa päätöksenteossa vaadittiin huomioitavaksi – myös näin 50 vuotta myöhemmin Keskustanuorten vaatimuksena on, että kaikessa päätöksenteossa arvioidaan ilmastovaikutukset.
Sain kunnian tavata edeltäjiäni ja muita vihreän aallon ajan nuoria. Ajatuksemme osuivat yks yhteen: Keskustan tulee olla puolueista se, joka luo uskoa tulevaisuuteen ja toimii aloitteentekijänä sekä ratkaisujen hakijana. Maapallo ja ilma jota hengitämme on yhteinen, samalla tavalla myös ilmastoteot kuuluvat kaikille. Työhön tarvitaan mukaan koko Suomi ja suomalaiset.
Elinkelpoinen ja turmeltumaton ympäristö kuuluu ihmisen perustarpeisiin.
Kuka sitten hallitsee keskustalaista ilmastokeskustelua? Minulla on vastaus valmiina: uskottavimmin keskustan ympäristö- ja ilmastokeskustelua johtavat nuoret.
Heillä, jotka pisimpään tulevaisuudessa ovat Maapallolla, on myös eniten auktoriteettia tulevaisuuspohdinnoissa. Lapset ja nuoret hengittävät huomisen mahdollisuuksia. Siksi nuoria kannattaa kuunnella ja etenkin heiltä kannattaa kysyä.
Välissä nuorten esitykset voivat tuntua radikaaleiltakin. Se on ihan ymmärrettävää, yleensä muutokset mietityttävät ja jopa pelottavat.
Tällöin on hyvä istua alas, hengittää pari kertaa syvään ja muistuttaa itseä, että maailma muuttuu koko ajan. Se, mikä tänään tuntuu radikaalilta, ei enää kymmenen vuoden kuluttua tunnu siltä.