Blogi: Keljuilua vai kannustamista – millainen johtaja minä olen?

Reippaan kolmen viikon aikana olen päässyt kiertämään Keskustanuorten piirejä ja tapaamaan jäsenistöä. Paneeleissa meiltä puheenjohtajaehdokkailta on kyselty, millaisia johtajia olemme ja miten Keskustanuoria tulisi järjestönä kehittää.

Minulle johtaminen on ennen kaikkea vuorovaikutusta. Johtajan tulee tuntea johdettavansa. Näin rakentuu myös luottamus. Keskustanuorissa liittohallituksen jäsenistä puolet vaihtuu vuosittain ja puheenjohtajisto yleensä kahden vuoden välein. Usein ihmiset ovat myös hajallaan ympäri Suomen. Siksi pidän tärkeänä, että ryhmäytymiselle ja luottamuksen rakentumiselle varataan aikaa. Puheenjohtaja yksin ei päätä toimintatavoista, vaan toimintakulttuuri luodaan yhdessä. Tällöin yhdessä päätettyyn suuntaan on myös helpompi suunnata koko porukan voimin.

Vapaaehtoisia johdettaessa korostuu innostaminen, motivointi ja merkityksellisyyden luonti. Koko porukan on uskottava yhteisiin päämääriin. Ajattelen niin, että Keskustanuorten puheenjohtaja johtaa esimerkillään. Innostaminen ja motivointi eivät tapahdu ainoastaan liittotoimiston syövereissä Apollolla, vaan läsnäoloa jäsenistön luona tarvitaan – koko puheenjohtajiston ja liittotoimiston osalta.

Sen lisäksi, että puheenjohtaja näyttää esimerkkiä, pidän tärkeänä, että myös johdettavat kertovat, miten he toivovat tulevansa johdetuksi. Tämä kysymys saattaa hämmentää ja aiheuttaa myös epäluuloisuutta johtajaa kohtaan – eikö johtajan pitäisi osata johtaa? Mielestäni jokaisen ryhmän jäsenen tulisikin pohtia, mitkä työskentelytavat toimivat juuri omalla kohdalla ja mitä odotuksia johtajalle on.

Millainen johtaja minä sitten olen? Yllättävää kyllä, entiset ja nykyiset johdettavani päätyivät samoihin sanoihin, mitä minä itse. Sanat, jotka esille nousivat, olivat innostava, sosiaalinen, optimistinen, ihmiskeskeinen, aktiivinen ja rohkea. Minulle on tärkeää luoda yhteishenkeä ja huomioida jokainen ryhmän jäsen, jotta jokainen pääsee osallistumaan. Uskon siihen, että luovuus asuu ryhmässä ja että yhteistyöllä saamme parempia tuloksia aikaan. Kaiken lisäksi ryhmässä on hauskempaa.

Olen pitänyt esillä valmentavaa johtamistyyliä, jolloin johtaja kohtaa jokaisen johdettavansa yksilönä ja auttaa saattamaan parhaat puolet esille. Monimuotoinen ryhmä toimii, kun sitä osataan johtaa. Inspiroidun ihmisistä ja minua motivoi muiden innostaminen parhaaseen suoritukseen. Joku saattaa kysyä ja kyseenalaistaa, että pitäähän puheenjohtajan toimia myös asioiden johtajana. Olen samaa mieltä. Keskustalainen ihmisyyskäsitys lähtee mielestäni siitä, että ihminen on kaiken keskiössä ja että politiikalla luomme suotuisan ympäristön kehittymiselle ja uuden oppimisille. Näen, että asiat toimivat vasta sitten, kun ihmisetkin toimivat. Ja kun asiat toimii, niin voimme puhua edistyksestä.

Pohdin tuota sanaa edistys. Sana tuo mieleeni vastuunkannon, kokeilun ja uuden luomisen. Keskustanuorissa vastuunkanto tulee näkyä muun muassa niin, että kannamme vastuuta jäsenistön ja työntekijöiden jaksamisesta ja hyvinvoinnista. Monet organisaatiot puhuvat kokeilukulttuurista ja rohkeudesta luoda uutta, mutta kuinka moni oikeasti tekee niin? Arjen päätöksissä punnitaan puheet ja teot. Nuoret haluavat ideoida, innostua, kokeilla ja kehittyä porukassa. Uuden luontia ja kehittämistä varten tarvitaan palautetta ja vanhan kyseenalaistamista. Johtajuuteen kuuluu, että kritiikille ja kehitysideoille annetaan tilaa. Tämä taas edellyttää vuorovaikutusta ja dialogia.

Summasummarum totean, että kaikki johtaminen lähtee itsensä johtamisesta. Vasta sitten voi johtaa muita. Pidän tärkeänä, että hommat tulee hoidetuksi ja asiat etenevät. Olen valmis ponnistelemaan sen eteen, että tavoitteet tulevat saavutetuiksi. Mutta olen myös sitä mieltä, että johtajan tulee olla muutakin kuin työtä. Kun puhutaan esimerkillä johtamisesta, niin haluan olla aidosti esimerkkinä. Näyttää ne aidot ja haavoittuvaiset puolet, jotka kuuluvat inhimillisyyteen. Ehkäpä tällöin moni muukin uskaltaa näyttää aidot puolet itsestään. Ihminen on kuin lumpeenkukka, veden pinnan päällä näkyy asiat, joita haluaa näyttää, mutta pinnan alapuolella piilevät ne puolet, joita epäröimme tuoda esille.

Johtajana haluan pyrkiä siihen, että pääsemme näkemään myös pinnan alle.