Ollessani 15-vuotias, halusin lähteä mukaan poliittisen nuorisojärjestön toimintaan. Äitini suku oli täynnä keskustalaisia, isän puolelta löytyi kokoomuslaisia ja sosiaalidemokraatteja. Minulle oli tärkeää tehdä päätös itse ja punnita vaihtoehtoja. Aluksi ajattelin, että en minä ainakaan keskustalainen ole. Eikös ne ole vain maatalouden asialla?
Vaihtoehtoja läpi käytyäni minun oli todettava, että kyllähän minä keskustalainen olen. Keskustanuorten slogan ”Kohtuullisen luonnollinen” osui ja upposi. Se merkitsi minulle kestävää ja tasapainoista elämäntapaa, jossa kohtuullisuus voittaa ahneuden. Lisäksi Keskustanuoret vaikuttivat lämminhenkiseltä ja avoimelta porukalta, jossa voi olla oma itsensä ja uskaltaa sanoa mielipiteensä ääneen, vaikka se poikkeaisi valtavirrasta.
Keskustanuorista ja keskustalaisista tuli minulle tärkeitä. Nuorista löytyi innostusta ja intohimoa maailman muuttamiseen sekä rohkeutta nostaa esille myös vaikeita asioita. Katto korkealla ja seinät leveällä, meistä sanotaankin. Minusta monimuotoisuus on eteenpäin vievä voima. Asiat tulee punnittua monesta eri näkökulmasta ja kun keskustelut ja debatoinnit on käyty, niin on helpompi puolustaa yhdessä päätettyä linjaa. Keskustelu on myös arvo, joiden pohjalta oivallukset ja kehittymiset tapahtuvat. Jos asioista ja ongelmista ei puhuta, eivät ne myöskään tule näkyviksi tai käsitellyiksi.
Kasvatusjärjestönä meidän tulee luoda nuorille mahdollisuuksia kasvaa ihmisinä ja vaikuttajina. Näihin taitoihin liittyy mielipiteiden vaihto ja debatointi sekä tietysti toisten ihmisten kunnioitus ja erilaisten taustojen ymmärtäminen. Suomea ja suomalaisia voi katsoa monenlaisista eri näkökulmista. Minulle keskustalaisuus on yhteistyön vaalimista ja siltojen rakentamista ääripäiden välillä. Monipuoluejärjestelmämme takaa sen, että koskaan emme voi etukäteen tietää, kenen kanssa pitää seuraavaksi hakea yhteisymmärrystä ja kompromisseja. Sama pätee muuten opinnoissa ja työelämässä.
Välissä nuorkeskusta hakee yhteisymmärrystä myös puolueen kanssa. Toimimme puolueen kirittäjänä ja omatuntona, mutta pelkkä kritisoiminen kritisoimisen vuoksi ei riitä. Ongelmia maalaillaan suunnalta, jos toiselta harva se päivä, mutta ratkaisujen esittäminen on se, joka ihmisiä kiinnostaa ja joka on myös huomattavasti haastavampaa.
Haasteena poliittisille nuorisojärjestöille on ollut yhteiskunnallisen vaikuttamisen pirstaloituminen. Nuoret eivät sitoudu enää puolueisiin samalla tavalla kuin ennen, vaan vaikuttamista tehdään sosiaalisissa verkostoissa esimerkiksi innovaatioareenoilla ja valtakunnallisissa kampanjoissa. Joskus osallistuminen voi tapahtua pelkästään sosiaalisen median välityksellä. Tähän haasteeseen Keskustanuoret voivat vastata vuorovaikutteisella viestinnällä sekä yhteistyöllä ja kumppanuudella kyseisiin vaikuttajatahoihin. Puolueiden avulla tehdään politiikkaa ja muutetaan maailmaa, mutta vahva ja vakuuttava kansalaisliike tai -kampanja voi ajaa hallitusohjelman ohi.
Maailmassa ei ole mitään asiaa, joka menisi eteenpäin ilman voimakasta tunnetta ja tahtoa”. Näin totesi keskustalainen kansanedustaja ja opetusministeri Kerttu Saalasti aikoinaan. Keskustanuorista löytyy tunnetta ja tahtoa muuttaa maailmaa – sen tiedän. Tunne ja tahto kun valjastetaan vahvaksi ja valoisaksi vaikuttamistyöksi sekä paikallisesti että valtakunnallisesti, niin hyvä tulee – siihen uskon.
Julkaistu Keskustanuorten blogissa 25.9.2019: https://keskustanuoret.fi/ajankohtaista/keskustalaisuudesta.1383.news